Ensi kuussa valmistun Mindfulness Työssä -ohjaajaksi, ja
tuumin, että lienee paikallaan kertoa jotain tästä prosessista. Myönnän
hämmästyneeni sitä, miten paljon innostuin mindfulnessin lähestymistavasta, vaikka mietin, tarjoaisiko se mitään uutta minulle, joka olen vuosia hiihdellyt omaa henkisen kasvun tietäni.
Tajusin, että pointti ei ole ”uutuudessa”. Tietoisessa
läsnäolossa ei ole mitään uutta, se on mitä luonnollisin olemisen tila, joka on
vain kovin unohdettu tässä ajassa. Pointti on matalan kynnyksen
lähestymistavassa, siinä yksinkertaisessa ja lempeässä muodossa, jonka
mindfulnessin harjoittaminen tarjoaa. Olen tietoisesti ja hyväksyvästi läsnä,
siinä se. Ja harjoituksen myötä huomaamme, että jotain alkaa olennaisesti muuttua
tavassamme suhtautua itseemme ja maailmaan.
Mindfulnessista puhutaan nykyään paljon ja monissa eri
yhteyksissä. Miksi? Todennäköisesti siksi, että sitä on tutkittu paljon ja sen
on havaittu toimivan. Itse uskon, että tietoisuustaitojen ymmärtäminen ja
kehittäminen avaa meille valtavasti mahdollisuuksia itsetuntemukseen, myötätuntoiseen
vuorovaikutukseen, luovuuteen ja henkiseen hyvinvointiin ylipäänsä.
Miten löysin tähän?
Minä lähdin omakohtaisesti tutkimaan tietoisuutta noin
viisitoista vuotta sitten, kun olin ahdistunut, epätietoinen ja uneton.
Maailman paino tuntui musertavalta. Koin silloin vahvasti, että haluan avautua
syvemmälle ymmärrykselle itsessäni.
Luin kirjan toisensa jälkeen, kävin liudan kursseja,
opiskelin valmentajaksi. Ymmärrys karttui. Alkoi kirkastua se, kuka olen, mikä
minulle on merkityksellistä ja mihin haluan elämässäni keskittyä.
Itseäni on kiinnostanut erityisesti tietoisuus, itsetuntemus, luovuuden olemus ja havainnointi – kaikki teemoja, jotka liittyvät myös mindfulnessiin.
Mietin pitkään, avaako tämä ’mindfulness’ minulle kiinnostavia
ovia vai onko se vain taas yksi termi. Tunsin kuitenkin vetoa alan kirjoja ja
kursseja kohtaan. Ja kun perehdyin lähestymistapaan tarkemmin, sytyin ja
kiinnostuin.
Tietoinen hyväksyvä läsnäolo, mindfulness, tietoisuustaidot…
oli termi mikä tahansa, keskeistä on käytännönläheinen ja helppo tapa harjoittaa
tietoisuutta ja lisätä mielenrauhaa. Pysähtyminen, hengitys, kuulostelu. Kutsu hyväksyvään läsnäoloon, itsensä ja maailman havainnointiin.
Olennaista minulle
Tässä muutama seikka, jotka minä koen olennaisiksi
mindfulnessin lähestymistavassa:
Tietoinen oleminen: Mielessä pyöriminen,
huolehtiminen ja ajatuksiin imeytyminen on tyypillistä lähes kaikille, myös
minulle. Mindfulnessin harjoittaminen on auttanut minua erottamaan selkeämmin,
milloin olen ajatusten kehässä ja milloin tietoisesti läsnä. Kun olen tietoinen,
huomaan ajattelevani. Silloin astun samalla pois ajattelun kehästä ja mieli
rauhoittuu.
Vaikka tietoisena olemisen kyky kehittyy harjoittelun myötä,
ei itse harjoittamisessa ole mitään mihin pitäisi varsinaisesti pyrkiä. Olennaista on,
että kaikki saa olla niin kuin on. Se vain huomioidaan.
Havainnointi: On jännä tunne vain havainnoida
tietoisesti sitä mitä on ja mitä tapahtuu, itsessä ja itsen ulkopuolella. Ilman
arviointia tai analysointia. Tietoisuus on kuin lamppu, joka valaisee huomion
kohteen kerrallaan. Huomiointi synnyttää kunnioitusta ja kiitollisuutta. Olen tässä,
havaitsen. Ja omalla tavallaan kaikki on merkityksellistä.
Hyväksyntä: Mindfulness perustuu hyväksyvään
asenteeseen ja hyväksynnällä on valtava vaikutus. Kun suhtaudun myötätuntoisesti
itseeni, toisiin ja elämäntilanteisiin, en käytä energiaa taisteluun,
tuomitsemiseen tai vastustamiseen. Silloin saan selkeämmän kuvan tilanteesta ja
voin valita viisaamman tavan toimia.
Ymmärrystä aivoista: Mindfulness-opintojen siivittämänä
on ollut kiinnostavaa tutustua tarkemmin aivojen toimintaan ja harjoitusten fysiologiin vaikutuksiin. Mitä aivoissa tapahtuu, kun reagoimme ”selkärangasta”,
miten stressi estää luovaa ajattelua ja kuinka meditointi muuttaa aivojen
rakennetta? Aivokuvantamisen avulla mindfulnessin myönteisiä vaikutuksia on voitu todentaa tieteellisesti.
Mindfulness-taidot kehittyvät pikkuhiljaa ajan kanssa.
Kyseessä ei ole suoritus, jossa pitäisi yrittää jotenkin onnistua. Minulle
olennaista tietoisuustaitojen harjoittelussa on armollisuus ja kiireettömyys: ikään
kuin astahdan hetkeksi lempeän tarkkailijan asemaan ja tutkailen sydämellä mitä
koen.
Olen äärettömän kiitollinen, jos saan kannustaa muitakin tietoisuuden avautumisen polulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti