"Tähän en lähde!" eli taiteen roolista häiriönä

Se mikä ilahduttaa erityisesti nykytaiteessa, sissitaiteessa ja erilaisissa luovissa tempauksissa on niiden kyky saada minut kyseenalaistamaan ajatukseni. Erikoinen taiteellinen kokemus asettaa eteeni ihan uudenlaisen vinkkelin tai saa luutuneen näkökulmani heittämään hulvattoman häränpyllyn.

Väitän, että näitä häränpyllyjä ja vinkkelinvaihdoksia me tarvitsemme osataksemme havainnoida ja kokea tuoreesti, pystyäksemme kyseenalaistamaan omat ajatuksemme jostain kuvitellusta normaaliudesta.

Kävin tässä vastikään ruokkimassa itseäni nykytaiteella ja koin monia avaavia elämyksiä. Erityisesti kiinnitin huomiota erääseen taiteen äärellä tapahtuneeseen välikohtaukseen. 

Kiasman Eri mieltä -näyttelyssä on esillä teos, jossa ilmastointilaitteesta tipahtelee vesipisaroita alla olevaan paistinpannuun (Mika Rottenberg: ”Tsss”). Pannu on asetettu kuumalle irtohellalle, joten aina pisaran pudotessa pannulta kuuluu sihahdus ja ympärille leviää hieman kitkerää katkua. Eräs vanhempi rouvashenkilö oli tästä teoksesta suivaantunut. Kuulin kuinka hän haastoi museo-opasta. ”Tämä ei kyllä ole taidetta! Tällaista voisi sattua kotonakin.”

Opas yritti parhaansa mukaan tuoda esille erilaisia tulkintoja ja ajatuksia teoksesta, mutta rouvan kanta ei muuttunut. ”Ei vakuuta, tähän en lähde. Ei ole taidetta.” Itsekseni hihittelin taustalla. Eikö rouva huomannut, mitä hänessä juuri tapahtui? Teos herätti ajatuksia ja tunteita. Se sai hänet pohtimaan taiteen olemusta ja merkitystä, se sai hänet keskustelemaan oppaan kanssa. 

Lopulta kyse ei ole siitä, onko teos taidetta vai ei, tai pidänkö siitä vai en. Koko pointti onkin siinä, että se laittaa ajatuksia liikkeelle, herättää mielenkiinnon, kyseenalaistaa valmiin käsityksemme, laukaisee ehkä jonkin reaktion. 

Kummallisten teosten ja kokemusten äärellä tarvitsemme alttiutta havaita ja ottaa vastaan tarjottu ärsyke, mitä ikinä se tuokaan esiin. Sitten havainnoimme, mitä se herättää vai herättääkö mitään. Taiteen rikkautta on myös kaikki se, mikä syntyy havaintojen ja tulkintojen rajapinnoilla.

Kontrastia normiin

Nyt puhutaan yhä enemmän taiteen ja luovien menetelmien merkityksestä työelämässä. Voisiko sitä kautta löytyä uusia näkökulmia, kummia kokemuksia, totutun kyseenalaistamista? Uskon, että kyllä. Lisäksi taiteen lähestymistapa voi generoida uutta keskusteluyhteyttä ja inspiraation pulpahduksia. 

Uusiin kokemuksiin ja kokeiluihin sisältyy aina se riski, että joku hermostuu. Tuttu oletusasetus ei toimi – havaintokentässä on ”häiriötekijä” ja syntyy sähkäri. Mutta ehkä sitäkin tarvitaan? Kontrastia ja hankauskohtia, jotka sytyttävät muutoksen kipinöitä?

Taiteellinen interventio tai muu normista poikkeava luova kokemus voi avata uuden kanavan vuorovaikutukselle. Joudumme havaitsemaan ja tulkitsemaan eri tavalla. Tuttua kyseenalaistava kimmoke luo vaihtoehtoista todellisuutta, josta voi ammentaa elementtejä omaan toimintaan ja ajatteluun.

Kiehtovinta on luovan lähestymistavan yllätyksellisyys: jotain muutosta voi tapahtua, mutta etukäteen ei voi tietää mitä. Voinko hetkeksi keskittyä vain kokemukseen, yrittämättä kontrolloida lopputulosta?

Mika Rottenberg: "Tsss", 2013, Argentiina.

 

Meikäläinen Hamissa Ai Weiwein näyttelyssä.

Jani Leinosen teos jo päättyneessä Tottelemattomuuskoulu -näyttelyssä Kiasmassa.