Hirviöiden kesytystä

- Äiti, mua pelottaa.
- No mikä sua pelottaa?
- Että hirviö tulee.

Nelivuotias on alkanut iltaisin pelkäämään epämääräisiä mörköjä ja hirviöitä. Muistan itsekin, kuinka lapsena pelkäsin pimeässä kummituksia, mörköjä, haamuja ja vaikka mitä. Ei paljon auta, jos äiti sanoo, ettei niitä ole olemassa. Ne ovat olemassa ajatuksissa, ja pimeässä ajatuksista tulee yhä todellisempia. 

Mietin usein, miten paljolta olisin elämässäni (ehkä) säästynyt, jos olisin aiemmin ymmärtänyt jotain tietoisuudesta ja ajatusten olemuksesta. Että pään sisällä kulkee paljon tarinoita ja niihin ei tarvitse lähteä mukaan. Tunne- ja tietoisuustaidoista puhutaan nyt yhä enemmän, mutta eivät ne vieläkään ihan jokapäiväiseen elämäntaitojen työkalupakkiin kuulu.

Yhden pysäyttävän hetken muistan lapsuudessani. Olin mummolassa ja tätini laittoi minua nukkumaan. Pelkäsin kauheasti kummituksia ja anoin itkua tuhertaen, ettei täti saisi poistua huoneesta ennen kuin olen nukahtanut. Viisas tätini sanoi silloin, että pelko kasvaa siitä, kun itse lietson sitä mielessäni. Silloin ensimmäistä kertaa aloin ymmärtää, että ajatukset voivat vyöryä hallitsemattomasti, jos ruokin niitä. Ja että voin myös valita toisin.

Ymmärrys tietoisuudesta sekä mielen ja tunnereaktioiden kohtalonyhteydestä on muuttanut oman elämäni täysin. Olen havainnut, että todellakin voin vaikuttaa siihen, miten todellisuuteni koen ja miten sitä luon. Voin aina valita, miten suhtaudun ja millaisessa tilassa olen. 

Jos esimerkiksi olen vailla minkäänlaista tietoa tuloista (ja olen ollut tässä tilanteessa monta kertaa), joudun enää harvemmin paniikin ja huolen valtaan. Tiedän, että voin valita olla rauhan ja kiitollisuuden tilassa. En väitä, että se on aina helppoa tai että aina onnistuisin säilyttämään mielenrauhan, mutta tiedän sen olevan mahdollista ja se on osa todellisuuttani yhä useammin.

Keskustelen lapsen kanssa peloista. Samalla tavalla me aikuisetkin olemme helposti pelkojen vallassa, hirviöt vaan muuttavat muotoaan. Nyt kun tiedän esimerkiksi mindfulnessista ja tietoisuustaitojen merkityksestä, miten voisin parhaiten välittää näitä taitoja lapsilleni?

- Pelko on vain ajatus, kerron hämärässä lastenhuoneessa. -Ja ajatukset elävät ihan omaa elämäänsä päässä, niitä ei tarvitse aina uskoa. Miten enemmän keskittyy siihen pelottavaan ajatukseen, sitä isommaksi se kasvaa. Ehkä voit valita jonkin toisen ajatuksen.
- Ahaa, täytyy kokeilla, tuumailee kuusivuotias yläsängystä. Mutta nelivuotias ei ole vielä vakuuttunut. Jatkan harjoituksia:
- Kannattaa vaikka tunnustella, miltä oma hengitys tuntuu. Tuntuuko se masussa asti?

En tiedä, onko lasten vaikea hahmottaa hengityksen tarkkailua. Puhumme sitten siitä, miltä hirviö näyttää ja mikä siinä pelottaa.  
- Kun hirviö tulee taas ajatuksiin, mitä jos antaisit sille vaikka halin? Mitä sitten tapahtuisi?
- Sitten hirviö rakastais mua, vastaa nelivuotias päättäväisesti.