Terveisiä täältä mielen boksista, tuhansien ajatusten ristitulesta! Täällä sitä taas yritetään ymmärtää kaikenlaista ja keksiä uutta sisältöä elämään. Alkaa vaan olla vähän ahdasta ja tunkkaista, eikä valokaan oikein pääsen kunnolla sisään, kun ikkunoiden edessä on niin paljon rompetta…
Mielen boksi on täynnä ajatuksia ja uskomuksia. Kerron jatkuvasti tarinoita itsestäni ja todellisuudesta ja elän niitä sitten todeksi. Eikä tässä boksissa ei sinänsä mitään vikaa ole. Se on kuin päähämme rakennettu tuttu huone, jota sisustamme tarinoilla, esineillä ja kuvioilla. Sieltä käsin tarkastelemme maailmaa ja lopulta uskomme olevamme yhtä sen kanssa.
Jossain vaiheessa boksi alkaa tuntua ahtaalta ja rajoittavalta. Vaikka miten sisustaisimme sitä ja toisimme sinne uutta ja ihanaa katseltavaa, se on silti se sama paikka. Samat levyt pyörivät päivästä toiseen. Kaipaamme tilaa ja vapautta, mutta tuttu boksi tarinoineen tuntuu pysyvän tiiviisti kintereillä
Kuulostaako tutulta?
Tiedän hyvin, että en ole mieleni enkä tarinani, mutta tämän eläminen todeksi vaatii harjoitusta. Laajentuminen mielen ulkopuolelle ja yhteyden luominen todelliseen itseeni on iso osa minunkin reissuani.
Läsnäolon harjoittelu, aistien avaaminen ja luova tekeminen ovat keinoja laajentua ajatusten tuolle puolen. Siten olemme paremmin läsnä kehossamme ja luomme avaraa tilaa itseemme. Ja silloin voimme nähdä ja tiedostaa todellisuutta aivan eri paikasta.
Puhun koulutusteni yhteydessä ihmettelyn taidosta, joka tarkoittaa tietoista, läsnäolevaa havainnointia ja avautumista omalle luovalle voimalle.
Koen, olen siis olemassa. Ja koska olen olemassa, voin olla vaikka ihan iloinen siitä. :-D
